VENE 5/01:

Vergiä pidetään hyvänä vaihtoehtona Tallinnan ja Piritan ruuhkaiseen menoon kyllästyneille.

Tallinnan vanhan kaupungin kujilla ihmiset tungeksivat tiiviinä massana kuin naudat villinlännen elokuvien karjapoluilla. Myös Piritan satamassa oli tungosta ja hulinaa enemmän kuin kesälomapurjehtija välttämättä kaipasi.

Matkalla

Starttasimme Suomenlinnan tulliasemalta kohti Vergiä kauniina aamuna heinäkuun loppupuolella. Tuuli oli navakka sivumyötäinen. Vedimme spinnun ylös, kytkimme autopilotin ja nautimme hyvästä vauhdista ja auringosta kannella löhöillen.

Vergin sisäänajokoordinaatit olin poiminut Saaristomeren Nuorisopurjehdus ry:n Baltian satamakirjasta, joka kuuluu ehdottomasti Suomenlahden etelärannikkoa seilaavan vakiovarustukseen. Tosin kirjan satamaohjeiden koordinaatteihin ei pidä suhtautua kritiikittä, vaan niitä kannattaa verrata etukäteen myös karttaan. Vergin kohdalla sisäänajo ykkösen pituuspiiristä löytyi kokonaisen asteen virhe. Ilman tarkastusta olisi autopilotti vienyt meidät oudoille rannoille.

Lähestyminen

Reittipiste Vergi 1 (59°36,00 P, 26°09,80 I) on n. 2 mpk sataman niemenkärjestä itään. Purjehdimme 49 mpk kahdeksassa tunnissa saldona topista lähes poikki hankautunut spinnun nostin. Viimeiset mailit tulimme muutaman rihman varassa huolettoman tietämättöminä meitä uhanneesta spinnun kalastusoperaatiosta.

Korkea aallokko keinutti venettä ikävästi, eikä laskevan auringon valossa näkynyt sen enempää linjatauluja kuin rantaakaan. Olo oli kuin eksyneellä jäniksellä. Käänsimme keulan vasta-aaltoon ja lähdimme puskemaan suuntaan 262° kohti sataman suuaukolle merkittyä Vergi 2:ta (59°35,75 P, 26°06,15 I). Korkeiden punavalkoisten linjataulujen sukeltaessa näkyviin auringon usvasta olimme täsmälleen linjalla.

Kartan mukaan linjan pitäisi olla valaistu, mutta todellisuudessa se on ollut pimeänä jo pidemmän aikaa. Linja on syytä pitää tarkasti eikä antaa nousta pohjoisen puolelle, koska aallonmurtajan kärjestä n. 100 m on matalaa. Ei pidä myöskään lasketella ohi Vergi 2:n, koska ranta madaltuu nopeasti.

Vergi 2:lta sisäänajolinjan muodostaa majakan valkoinen sektori ja sataman linjataulu. Sataman suuaukolta oli sisäänajo merkitty myös lateraaliviitoin, mutta tarkistussoitto satamakapteenille kertoi viime talven jäiden vieneen ne mennessään, eikä uusien hankkimiseen ole saatu varoja.

Aallonmurtajan suojaamassa satamassa on kaksi ponttonilaituria, joihin kiinnitytään peräpoiju- tai kylkikiinnityksellä suomea puhuvan satamakapteeni Juhan Leemetsin VHF-kanavat 10 tai 16), ohjeiden mukaan. Satamakapteeni päivystää klo 6-22 välisenä aikana. Piirivalve (rajavartio) kuuntelee VHF-kanavaa 16.

Palvelut

Satamamaksu on 40 mk/vrk. Laiturilla on sähkö, vesipiste löytyy polttoainelaiturista. Kaikki muut palvelut on kerätty pari vuotta sitten rakennettuun hienoon satamarakennukseen. Suihkut saunalla ovat käytettävissä aamusta puoleenpäivään. Pesukoneesta peritään 6 mk kerralta. Iltasauna on varattava erikseen ja maksaa 40 mk/h.

Polttoaineista löpö maksoi 2,48 mk/litra ja bensa 3,96 mk. (Polttoainemyynti ja kauppa lopetettu 2012!)

Viinakaupasta sai Saarenmaan Tuulikki-olutta 70 mk/lava ja tuhdimpi iloliemi Viru Valge maksoi 54 mk/litra. Kauppa on auki klo 10-18. Ravintolasta saa aamiaisen kello yhdeksän ja kymmenen välisenä aikana, muuten se on auki klo 12-24, paitsi lauantaisin klo 2 saakka.

Satamassa on käytettävissä kuusi polkupyörää ja jos pyörät loppuvat, lainailee Juhan niitä paikallisilta asukkailta vierailijoiden käyttöön. Polkupyörän hinta on 40 mk päivä ja maasturin 60 mk.

Kotkan poikii

Vergi on etenkin kotkalaisten suosima retkikohde. Heinäkuun toisena viikonloppuna vietettävät kalastajapäivät olivat keränneet satamaan yli 50 venettä ja satamakapteeni kertoi heinäkuun alun olevan tänäkin vuonna vilkasta aikaa.

Kotkan satamakaupungin miehekäs kapakkakulttuuri näkyy myös satamaravintolan anniskelumitoissa: 4 cl on pieni, 8 cl normaali ja 12 cl tupla.

Varsin erikoiselta kuulosti äijäporukan 12 sentin rommipaukkutilaus, jonka sivuun otettiin 8 senttiä Gallianoa. Tätä annosta kannattaa varsinkin tuppisuiden kokeilla, sen verran tehokkaasti se kirvoitti kielenkannattimet todelliseen ”man talkiin”.

Ravintolassa ruoka oli herkullista. Kovaan nälkään sopii grillipihvi tuplaranskalaisilla (22 mk) tai grillilohi (33 mk). Kahden hengen ateria punaviinipulloineen, kahveineen ja parine kierroksineen brandya 4 cl euromitalla maksoi 200 mk.

Monta hyvää syytä tulla Vergiin

Lahemaan kansallispuisto, Vosun kylä, Altjan museoitu kalastajakylä, Lamb Ada baari, Arved Heinsaaren yksityinen kotimuseo ja maaseudun rauha…

Vergin lähiympäristön maalaismaisemiin ja nähtävyyksiin tutustuu parhaiten pyöräilemällä. Karttoja ja hyviä vinkkejä saa satamakapteenilta, mutta Vosun idylliseen maalaiskylään löytää ilman karttaakin. Sinne on kymmenkunta kilometriä eli juuri sopiva matka poljettavaksi sataman ikääntyneillä munamankeleilla. Jos pyöräilynautintoja kaipaa, on oma fillari oltava matkassa.

Vosuun poljetaan läpi Lahemaan kansallispuiston mäntykankaiden. Vilkaisu tienpientareella taapertavan venäläismummelin sienikoriin kieli hyvästä hapero-, rousku- ja tattimaastosta.

Kylän keskustan leipomo-konditoriasta löytyi hyvää piimäkakkua.

Kyläteillä oli paljon pieniä kauppoja - sellaisia, joita meidänkin kyläteillämme oli ennen supermarkettien tuloa. Markettihan täältäkin löytyi ja sen vierellä pieni tori, jossa myytiin marjoja, sieniä ja vihanneksia. Neuletta, villasukkaa, paitaa ja tumppua myyviä kojuja oli useita. Oli myös pankki, posti ja apteekki.

Grill-nimisessä ruokapaikassa oli serkkupojan evästyksen mukaan valtavan isot ja maukkaat ”Norsunkorva”-pihvit. Pihvit olivat kyllä maukkaat, mutta inflaatio oli vuoden aikana nakertanut pihvin kokoa, joka oli nyt jossain jäniksen- ja hiirenkorvan väliltä.

Kaiken ihanuuden kukkuraksi tätä rauhallista lomakylää reunusti pitkä, upea hiekkaranta.

Lisää nähtävää

Vosusta suuntasimme Altjan museoituun kalastajakylään, joka sijaitsee n. 2 km Vergin satamasta rantatietä itään. Altjasta löytyy aikakirjoista ensimmäinen maininta v. 1465 ja se on rannikon säilyneistä kalastajakylistä vanhimpia. 1950-luvulla useimmat kalastajakylät autioituivat Neuvostoliiton piikkilangoitettua Viron rannikon. Altjasta satamaan vievän maalaistien varrella olevat perinteiset olkikattorakennukset edustavat maaseutuidylliä parhaimmillaan.

Lähellä satamaa olevassa Lamb Ada baarissa on reilua ”after sail” -paikan fiilistä. Sisarusten Tian ja Olavin pyörittämässä baarissa soitetaan hyvää musiikkia, tanssitaan, lauletaan yhdessä ja syödään tuoretta savukalaa. Meininki on kunnollista. Lamb Adaan tullaan joukolla juhlimaan Tallinnasta saakka. Tia on iloinen ja hauska naisihminen, kitaraa soittava ja laulava Olavi on entinen mestaruustason painija, Vergin Eino Grön. Lamb Ada on auki joka päivä klo 12-02.

Lamb Adaa vinosti vastapäätä on Arved Heinsaaren yksityinen kotimuseo. Museorakennus oli aikoinaan verkkovaja ja samalla paikalla Arvedin isä rakensi kaksi- ja kolmimastoisia purjelaivoja. Täältä lähtivät Vergin viimeiset purjelaivat kuljettamaan perunaa Helsingin kauppatorille ja kieltolain aikaan tietysti myös pirtua. Alukset upposivat venäläisten pommituksissa satama-altaaseen v. 1943.

Museon pihalla seisoo edelleen vanha käsisaha ja höyrystin, jonka avulla lankut saatiin taivutettua laivan muotojen mukaan. Museossa on merenkulkuun liittyvää esineistöä, rahoja ja postimerkkejä. Seinillä riippuvat kehystettyinä vanhat valokuvat, joista saa hyvän käsityksen Vergistä 30-luvulla. Mielenkiintoinen museo on maksuton.

Vergistä löytyi kaikkea, mitä olimme lähteneet etsimäänkin. Maaseudun rauhaa, idylliä ja sosiaalista elämää oikeassa suhteessa. Vietettiin muutama A-luokan lomapäivä, joista jäi hyvä jälkimaku.

Sulje

Kirjoittaja: Kari Hautala