Tuliterässä Dufour 335 Grand’Largessa on kaikkea vähän enemmän kuin aikaisemmin. Paitsi hintaa ja peräharuksia.

Uuden Dufour 335 Grand’Largen perä on poikkeuksellisen leveä. Leveä perä antaa mahdollisuuden varustaa vene läpikäveltävällä avotilalla ja kokoluokassa harvinaisesti kahdella ratilla. Se tekee mahdolliseksi myös peräpeilin suurikokoisen, avattavan uimatason.

Trendikkäitä kylkitaitteita ei rungossa ole, mutta keulan vesilinja on kapea.

Koepurjehdimme Dufourin Airistolla syyskuun lopun puuskaisessa lounaistuulessa.

Z-Sparin osatakila on Dufourissa siitä erikoinen, että alavanttien rustit on sijoitettu kannen sisäreunaan, jolloin keulaan mahtuu normaalia suurempi fokka. Takilassa ei ole peräharusta ja siksi molemmat saalinkiparit on suunnattu tavallista enemmän taaksepäin.

Vikkelä vesillä

Testaajat eivät olleet kovin vakuuttuneita peräharuksettoman takilan eduista. Vähän hirvitti, kun ajattelimme kovassa myötätuulessa nostettavaa spinaakkeria. Toisaalta venettä on helpompi purjehtia, kun yksi säätö puuttuu. Peräharus ei myöskään häiritse kipparin työskentelyä avotilan takaosassa.

Purjehdimme täydellä isopurjeella ja vakiofokalla, joka on kohtalaisen suuri, vaikka ylävanttien rustit ovat kiinni laidassa.

Airistolla puhalsi 5-6 m/s lounainen tuuli, jonka lomassa oli 8-9 m/s vihureita. Testiveneen takila oli jännitetty niin tiukalle, että fokka toimi hyvin 6 m/s tuuleen saakka.

Ohjaustuntuma oli erinomainen: kevyt, herkkä ja ilman kitkaa, vaikka ratteja oli kaksi.

Kallistuskäyttäytyminen ei aiheuttanut yllätyksiä.

Läpikäveltävä avotila

Suuren avotilan vakiona kovapuulla verhoilluilla sivupenkeillä istuu väljästi kuusi henkeä. Selkänojat ovat korkeat, mutta pikkutavaralle ei ulkona ole missään paikkaa.

Käsin alas laskettava uimataso on käytännöllinen, mutta 2 250 euroa maksava lisävaruste. Myös toinen katolle sijoitetuista vinsseistä on lisävaruste.

Isopurje jalustetaan avotilan keskelle pylvääseen.

Keulapurjeen jalusvinssit ovat perämiehen ulottuvilla. Gasti joutuu niitä käyttäessään olemaan hankalasti selin purjeeseen. Fokan jaluksille on vapauttimet, joten vinssejä voi myös käyttää spinaakkerin ja genaakkerin jalustamiseen. Kiskoissa ei ole avotilaan ulottuvia säätöjä.

Kannella liikkuminen on helppoa ja esteetöntä.

Paljon tilaa sisällä

Dufourin parhaat puolet paljastuvat, kun laskeutuu loivia portaita veneen sisälle. Tilaa on väljästi ja kalusteet on viimeistelty siististi afrikkalaisesta moabi-puusta.

Umpilaminaattia

Dufour valmistaa rungot umpilaminaatista. Kansi tehdään injektoimalla, jolloin sekä ulko- että sisäpinta tulevat muotista valmiiksi viimeisteltyinä. Kannen kerrosrakenteen ytimenä on pvc-vaahtomuovi.

Dufour 335 tulee ajan myötä korvaamaan ikääntyvän 325:n. Ilahduttavaa on, ettei ranskalaisveistämö ole nostanut veneen hintaa mallin uudistuessa - ainakaan vielä. Vaikka varustelua joutuu lisäämään, runsaalla 100 000 eurolla saa uudenaikaisen, tyylikkään ja vikkeläliikkeisen matkapurren, joka asuttavuudessa lyö useimmat kilpailijansa.

 Tekniset tiedot

Teksti: Kari Wilén
Kuvat: Jarmo Wright
Testiavustus: Tom Finell

Tiivistelmä Vene-lehden 12/11 koepurjehduksesta

Katso kuvat

Kommentit (1)

#1 29.12.2011 klo.15:4

VVille kirjoitti:

Eipä tuo takastaagin puuttuminen juuri haittaa spinnuilua, joka tapauksessa oikein mitoitetut taaksepäin suunnatuilla saalingeilla olevat sivuvantit kyllä kantaa sen. Tämä nyt näytti olevan lievästi osatakiloitu vielä, jolloin mastonhuippuun kulkevasta takastaagista ei ole kuin haittaa jos spinnu nostetaan etustaagin korkeudelle. Tällöinhän spinnun voima kulkee nätisti suoraan ylävantteihin, ja jos takastaagia kiristetään niin se lähinnä taivuttaa mastoa, maston yläpää ei kovin paljon voimaa takastaagiin välitä kuitenkaan, lähinnä taipuu. Oikein huonolla tuurilla voisi ainakin reilummin osatakiloidulla

veneellä käydä jopa niin että kireä takastaagi ja etustaagin kohdalle ripustettu spinnu taivuttavat maston toppia liikaa ja riki tulee alas, myötäisellä kun isopurjekaan ei juuri mastoa tue. Toppispinnut on toki asia erikseen, siirtävät kuormansa takastaagille, mutta ne melkein vaativat jotain sivusuuntaistakin tukea mastonhuipulle, ei pelkästään takaa, ja nekin on mahdollista tehdä takaviistoon suunnatuilla ylävanteilla. Jos voimien jakautuminen rikissä herättää ihmetystä niin kuvan piirtäminen selkiyttää tilannetta, ei tarvitse spekuloida turhaan.

Tuo ratkaisu jossa alavantit on sisempänä jolloin mahtuu vähän isompi fokka näyttää aika fiksulta idealta.

Kirjoita oma kommentti

Nimimerkki

Paljonko on 1+2? (kysytään spämmin estämiseksi)

Kommentti