kulkee sujuvasti sähkön voimalla

Bootsbau Schmalzlin omistaja Wolfgang Schmalzl pitää Julikaansa ”ilmastopoliittisena julkilausumana”. Julika 660 esiteltiin runsaat kaksi vuotta sitten suurelle yleisölle ja viime syksynä työn alla oli neljäs vene. Malli on hyvin perinteinen ja omaa vahvat siteet amerikkalaisiin vuosisadan ensimmäisen puoliskon pikaveneisiin, kuten Chris-Craftiin ja GarWoodiin.

Wolfgang Schmalzl halusi omalla sähköveneellään välttää niiden yleisen ongelman, hitauden ja vähäisen ajomatkan. Avaintekijäksi hän näki akkutekniikan. Kännykkäakkujen kaltaiseen tekniikkaan perustuvat litium-polymeeriakut tuottavat suhteessa painoonsa lyijyakkuihin verrattuna viisin-, jopa kuusinkertaisen virran. Edes akkujen 11 500 euron kappalehinta ei rajoita niiden käyttöä, sillä veneen n. 180 000 euron hinnasta viisi akkua muodostaa ”vain” kolmisenkymmentä prosenttia.

Akkujen lataaminen tyhjästä täydeksi kestää kuutisen tuntia. Tähän asti Julikassa on käytetty itävaltalaisen Erun-yhtiön akkuja, mutta Schmalzl suunnittelee vaihtavansa ne korealaisen Kokam Engineeringin akkuihin, joiden latausaika on ainoastaan kaksi tuntia. Julika 660:n sähkömoottori on teholtaan 50 kilowattia ja valmistaja on itävaltalainen Kräutler. Moottorissa on jäähdyttävä vesivaippa tehohävikin torjumiseksi. Latausjärjestelmä on italialainen Zivan.

50 kilowattia eivät tunnu paljolta yli 1 000 kilon koeajopainossa, mutta yhtä matkaa kaasukahvan liikkeen kanssa vene syöksähti eteenpäin. Ei liukukynnystä, vaan sähäkkä nousu pintaan. Hetkessä vene oli täydessä vauhdissa. Sähkömoottorissa on se hyvä ominaisuus, että se antaa täyden väännön heti alusta alkaen. Ainut ”periksi antava” tekijä on potkuri, jonka luisto vaikuttaa liikkeelle lähtöön. Tässä tapauksessa potkuri oli kohdallaan, sillä vene kiihtyi kuin vesihiihtäjän unelma.

Julika 660 kulki 23,5 solmun huippunopeutta. Veneen runko ei ole aivan paras mahdollinen näin suureen nopeuteen, vaan vene kyntää kohtalaisen syvällä ja lennättää vettä kauas sivuilleen.

Eniten yllätti melutaso huippunopeudella. Kuljettajan paikalla desibelit olivat 86 dB(A) ja suurin korvin kuultava melulähde oli sähkömoottori, ei niinkään veden ääni. Virtaa kului peräti 251 ampeeria, joten pitkiä matkoja ei 360 Ah:n akustolla täysteholla tehdä. Vielä 16 solmun nopeudella kului 140 ampeeria, mutta melutaso oli laskenut 77 desibeliin.

Julika 660 on hauska vene ja vastaa varmaan tarkoitustaan Keski-Euroopassa. Se on erittäin kallis, mutta millään tavoin ajateltuna se ei edes pyrikään olemaan jokamiehenvene.

Tekniset tiedot

Ari Inkinen

Tiivistelmä Vene-lehdessä 6/08 julkaistusta esittelystä.